An Cafe 15.03.2008

Suuresti odotettu, jo aikaisessa vaiheessa loppuunmyyty An Cafen ensimmäinen Suomen-keikka herätti ajatuksia myös JaME-tiimin keskuudessa.



Anu

Iloinen An Cafe rikkoi kansan aamuaskareita luomalla kontrastia Helsingin keskustaan - siinä missä jokunen fani tuhersi onnensekaista itkua kamerakännykkään taltioituja muistoja ja käsissä ritisevää nimikirjoituspaperia vaalien, päätyivät tavalliset pulliaiset lykkäämään ostosreissujaan. Selitettyäni uteliaalle, joskin hyväntuuliselle vanhukselle jonotuksen syyn, vastasi tämä olleensa juuri viemässä valokuviaan kehitettäväksi... Parempi onni ensi kerralla.

Bändin musiikkiin en koskaan sen lähemmin tykästynyt, eikä sitä siksi ole muutamaa kappaletta enempää tullut kuunneltua. Itse keikka kuitenkin todistautui odotusteni mukaiseksi viihdyttäväksi iltamaksi, vaikkakin omasta mielestäni kappaleista vain muutama erottui tasaisesta melodiamassasta edukseen. Esiintymistä ympäröinyt piristävä tunnelma sen sijaan, eritoten useiden synkempien rock-keikkojen jälkeen koettuna, oli jo sinällänsä paikalle saapumisen väärti ihmisten hyppiessä, tanssiessa ja toistaessa fureja Mikun perässä, ainaisen adrenaliinipitoisen moshaamisen sijasta. Mikun pirteyden lisäksi huomiota keräsi Yu-ki, joka toimi keikan valopilkkuna ylivuotavan svengaavine liikkeineen, sekä Terukin kommentti lumisesta Helsingistä, josta hän kirjoitti myös bändin blogiin jo lauantaiaamuna.

Välillä positiivista tunnelmaa täysillä hehkunut meno tosin uhkasi yltyä ällösöpöksi asti, esimerkistä riittänee jo levyltäkin kuunneltuna sekavia ajatuksia nostattava Nyappy in the World 3... Kaikeksi onneksi aidosti koskettaneet balladit tasoittivat tilannetta varsin onnistuneesti ja keskimääräisesti konsertista jäi pikemminkin hauskan rento fiilis kuin lutuisten asioiden ja tunteiden yliannostus... joskin oman suosikkini Ryusei Rocketin puuttuminen jäi hieman kaivelemaan.


Miru

Kuullessani, että Ancafe on tulossa Suomeen, innostuin hirvittävästi, koska olen fanittanut bändiä hyvin paljon aina siitä lähtien, kun kuulin heistä. Mielestäni bändi on vain mennyt parempaan suuntaan ja tullut suositummaksi, ja oli jo aikakin, että he löysivät tiensä myös tänne. Ainoa asia, mikä tietenkin harmitti hieman, oli se, etten koskaan päässyt näkemään bändiä silloin, kun Bou oli vielä osa kokoonpanoa, mutta myös bändin uudet jäsenet oli kiva nähdä.

Mielestäni koko keikka oli mahtava ja sen energisyys oli aivan toista luokkaa kuin aikaisemmilla jrock-keikoilla, joilla olen ollut. En tietenkään muuta odottanutkaan, koska kyseessähän oli yksi jrockin ”nyappyimmista” bändeistä. En ollut keikalle mennessäni vielä ehtinyt tutustua Ancafen uusimpaan levyyn, ja oli positiivista huomata, että bändi oli antanut tilaa myös vanhemmalle tuotannolle. Erityisesti fanien suosikeille.

Koko keikan alkaessa Maple Gunmanilla, tiesin, ettei pettymyksiä voisi tulla. Myös Antikkun uusi tuotanto kuulosti erittäin hyvältä, ja uusin levy onkin soinut hyvin ahkerasti kotona keikan jälkeen. Erityisesti Nyappy in the World 3 tempaisi mukaansa keikan aikana hauskan kuuloisella kertosäkeellä, jota oli helppo laulaa hetkessä mukana, vaikka biisi ei ennestään tuttu ollutkaan. Mikun vibraava ääni tosin sai minulta hyvät naurut muutamaan kertaan keikan aikana. Riemun kiljahduksen sai puolestaan Snow Scene heti, kun sen kaunis intro kajahti soimaan.

Pojat olivat juuri niin suloisia kuin voi odottaakin ja tuntuivat olevan hyvin innoissaan tulevasta Euroopan kiertueesta. Heidän lavaesiintymisensä oli mielestäni hyvin luonnollista (söpöjä hyppelyitä myöten!), ja uudet jäsenet olivat kuin kotonaan siellä myös. Erityisen sydäntä lämmittävää oli se, kuinka hyvin pojat ottivat fanit huomioon puhuessaan meille sekä englantia että jonkin verran suomea. Ja puhetta riitti! Jokainen heistä sai oman kommenttinsa. Myös yleisö oli hyvin mukana, mikä varmasti antoi bändille vain lisäpontta seuraavia keikkoja varten, mutta kukapa ei lähtisi mukaan näin energiseen menoon. Bändin esittely-hetki oli myös erittäin mieleen jäävä ja hauska täyte biisien välillä. Puhumattakaan Mikun cheerleader-huiskista! ^o^

Itse olin erityisen innoissani Takuyan ja Kanonin näkemisestä, ja Terukin puhe lumisesta Helsingistä liikutti tämän fanitytön melkein kyyneliin asti ollessaan jotakin niin herttaista. Ainoa asia, mikä jäi harmittamaan, oli keikan lyhyys, tai ehkä se vain tuntui lyhyeltä, koska aikahan lentää juuri silloin, kun on hauskinta. Koko keikasta jäi ihanan haikea fiilis Smile Ichiban II Onnan ollessa viimeinen esitetty biisi – kyseinen kappale on yksi ehdottomista Antikku-suosikeistani.

Kaiken kaikkiaan koko keikka oli mahtava elämys, ja ainakin Miku lupasi, että he tulevat tänne uudestaan, ja toivon todella, että niin myös tapahtuu.


Matron

En sanoisi, että ennen An Cafen Suomen-keikkaa olisin pahemmin arvostanut bändiä – aikaisemmat ällösöpöt keikkakokemukset ja Boun ylistäminen monien fanien keskuudessa saivat aikaan pelkkiä kylmiä väreitä ja mielestäni yhtye oli vähintäänkin yliarvostettu. Tämän myötä lähdin Tavastialle ns. ”puoliläpällä” ja odotukseni olivat niin alhaalla kuin mahdollista; mielenkiinnolla odotin ainoastaan kosketinsoittaja Yuukin näkemistä, sillä hänellä on mielestäni ollut asenne kohdallaan alusta saakka.

Sainkin yllättyä keikasta, ja pahasti.

Pirteä tunnelma loi täysin erilaisen fiiliksen kuin aikaisemmat Suomen jrock-keikat, jotka ovat vahvasti edustaneet synkkää ja rankempaa tyyliä. Yllätyksekseni Mikun ääni ei kuulostanutkaan enää niin lapsellisen ärsyttävältä kimitykseltä, vaan laulutekniikassa oli tapahtunut huima kehitys. Salissa olin basisti Kanonin puolella, mutta valitettavasti söpön basistin hermostuneisuus oli käsinkosketeltavissa ja näkyi mm. putoamisena lavalta sekä yleisenä kömpelyytenä. Kaikesta huolimatta pidin juuri hänestä kaikkein eniten heti Yuukin jälkeen. Yuuki olikin aivan omaa luokkaansa lavalla; hän tanssi villisti ja heitti biiseihin niin upeat tilutukset kosketinsoittimillaan, että pystyin seuraamaan afromiehen esiintymistä pelkästään suu auki.

Uudessa kitaristissa Takuyassa oli riittävästi hellyttävyyttä, mutta onneksi hän ei sortunut ällösöpöyteen ja tämän myötä An Cafen kokonaiskuva olikin paljon raikkaampi aikaisempaan verrattuna. Rumpali Terukia en hirveästi huomioinut, mutta kaiken kaikkiaan hän suoriutui soitossaan hyvin.

Kappaleista erityisen hyvin jäi mieleen Nyappy In The World 3, jonka aikana Miku heilutteli hassuja cheerleader-huiskiaan ja yleisö näytti olevan täysin mukana kappaleen yksinkertaisten furien sekä tarttuvan kertosäkeistön ansiosta. Myös bändin kokoonpano esiteltiin ennennäkemättömällä tavalla ja yleisö sai taputtaa yksinkertaista rytmiä ja huutaa jokaisen jäsenen nimen ilmoille vuorotellen – käytäntö toi mieleen keikat Japanissa.

Konsertti jätti hyvän mielen ja suurin osa (minä mukaanluettuna) yleisöstä lähtikin Tavastialta hymy korvissa.

Usein kysytyt kysymykset

Kansaa eniten askarruttaneet kysymykset niin keikkoihin kuin tiimimme toimintaankin liittyen on nyt koottu yhdeksi nipuksi. Jos mielessäsi on vielä jokin vastausta vaille jäänyt ajatus, voit jättää kommentin tähän tai ottaa yhteyttä vaikkapa sivustomme kautta.


Sivusto & tiimi

Sivuillanne on virhe.

JaME pyörii pienen vapaaehtoistiimin voimin, emmekä voi tarkoin tuntea kaikkia esittelemiämme artisteja. Lähetä tieto virheestä palautelomakkeen kautta ja korjaamme asian pikimmiten.

Miten pääsen mukaan tiimiin?

Tiimin pääasiallinen tarkoitus on pyörittää nettimediaa ja aikamme kuluukin tekstien kirjoittamisessa, kääntämisessä ja muussa vastaavassa puuhassa, eikä esimerkiksi artistien kanssa hengaamisessa. Joukkomme on tiivis yhteisö, johon otamme uusia jäseniä vain tietyin väliajoin - voit kuitenkin lähettää vapaamuotoisen hakemuksesi milloin haluat ja mahdollisesti myöhemmin uudelleenkin. Koko JaME toimii täysin harrastuspohjalta ilman palkkaa, joten aito motivaatio on tärkeässä asemassa.

Voinko auttaa vain silloin tällöin?

Kaikki apu on tarpeen. Voit lähettää tekemäsi arvostelun/biografian/muun tekstin palautelomakkeemme kautta tai antaa sen jollekulle tiimiläisistä ja lisäämme sen sivuille nimimerkkisi kera. Samoin voit ilmoittaa tiimiläisille jos haluat aloittaa esimerkiksi haastattelun kääntämisen, jottei joku muu tee sitä samanaikaisesti.

Ovatko kaikki tiimiläiset aikuisia?

Tiimimme koostuu vapaaehtoisista faneista ja siksi olemmekin varsin kirjava sakki niin iän kuin muidenkin seikkojen suhteen - yhdistävinä tekijöinä toimii asiallisuus ja kiinnostus japanilaiseen musiikkiin. Näin ollen osa JaME Suomen tiimiläisistä on alaikäisiä. Jos epäilet henkilön tiimiin kuulumista esimerkiksi tapahtumien yhdeydessä, pyydä häntä näyttämään omalla kuvalla ja nimellä varustettua JaME-tiimikorttiaan.


Keikat & tapahtumat

Onko JaME ja JrockSuomi sama asia?

Jmusiikin rantautuessa Suomeen JaME-tiimin varhaisjäsenet perustivat maamme ensimmäisen jrock-yhdistyksen JrockSuomen. Vuosien aikana tiet kuitenkin hiljalleen erkanivat kunkin osapuolen keskittyessä parhaiten hallitsemiinsa osa-alueisiin ja nykyään JaME ja JrockSuomi ovat täysin erillisiä yhdistyksiä, joista ensimmäinen panostaa mediapuoleen ja jälkimmäinen puolestaan tapahtumien järjestämiseen.

Järjestääkö JaME keikkoja?

JaME ei yksinään järjestä keikkoja, vaan toimii avustavana kätenä esimerkiksi promootion ja pienempien yksityiskohtien suunnittelussa ja toteutuksessa, sekä kansainvälisten kontaktiemme kautta toisinaan myös linkkinä Suomen ja muun maailman välillä. Tiimillämme on läheinen kosketus fanikantaan ja siten pystymme viestimään järjestäjille yleisön toiveista ja tarpeista. Tähän liittyen emme myöskään aktiivisesti mainosta katukuvassa, sillä meillä on mahdollisuus levittää flyereita ja julisteita vain järjestäjän niitä meille antaessa.

Miksi keikoilla on jonotuskielto?

Jonotuskielto on asetettu fanien aiheuttaman yleisen häiriön ja likaamisen vuoksi. Tulevien konserttien järjestämisen kannalta on tärkeää tutustua sääntöihin, jotka löytyvät esimerkiksi jokaisesta keikka-artikkelistamme.

Pitääkö suosikkibändini nimikirjoitustilaisuuden?

Yhtyeet jakavat nimikirjoituksia aikataulun niin salliessa. Uutisoimme kaikista keikkoihin liittyvistä erikoistilaisuuksista heti kun vain mahdollista, joten seuraa aktiivisesti sivujamme. Uutisia voit lukea varsinaisen uutisosion lisäksi myös etusivulta löytyvistä keikkateemoista, sekä artistitiedoston kautta, jolloin esillä ovat vain kyseiseen artistiin/bändiin liittyvät uutiset.

Voinko antaa lahjoja bändille keikkojen yhteydessä?

Kyllä. Voit esimerkiksi antaa lahjasi mahdollisen nimikirjoitustilaisuuden yhteydessä. Kaikilla keikoilla on myös erillinen lahjalaatikko, jonne voit viedä lahjasi/terveisesi bändille. Tavastian keikoilla löydät laatikon backstage-oven edessä olevan valvojan lähettyviltä.

girugämesh Euroopassa

Ulkoiselta anniltaan tummanpuhuvan girugämeshin kuuden konsertin Euroopan-kiertue huipentui 2. helmikuuta Helsingin Tavastialle. Vaikka yhtyettä odotettiin innolla kotimaassamme, ja keikalle oltaisiin epäilemättä menty jonottamaan jo päiviä aikaisemmin, sääntönä oli, että Tavastian nurkille oli luvallista leiriytyä vasta saman päivän aikana, puoli tuntia keskipäivän jälkeen. Me JaME-tiimiläiset olimme paikan päällä jo hyvissä ajoin seuraamassa, ettei kukaan luistaisi tästä säännöstä. Huolimatta siitä, että selkeästi osa faneista olisi hyvin mielellään siirtynyt keikkapaikan lähistölle hieman aikaisemmin kuin oli luvallista, jonotuskieltoa noudatettiin kaiken kaikkiaan varsin kuuliaisesti. Noin 20 yli 12 alkoi näköpiiriin ilmaantua yhä vain enemmän innokkaita keikalletulijoita, jotka halusivat varmistaa itselleen hyvät paikat jonossa. Lopulta, vain muutama minuutti ennen h-hetkeä, tien toiselle puolelle kerääntyneet fanit olivat "asemissaan". Katseet olivat tiukasti Kampin kellossa, jonka minuuttiviisari tuntui matelevan.
Sinä silmänräpäyksenä, kun viisari lopulta raksahti kuutosen kohdalle jalkakäytävällä odottaneet ihmiset lähtivät juoksemaan Tavastian ovia kohti. Näky oli oikeastaan varsin huvittava - innokkaimmat juoksivat kuin henkensä hädässä - vaikka kestikin vain muutaman hetken. Lopulta Tavastian seinustalle oli kerääntynyt etäisesti jonoa muistuttava ihmismassa, joka ensin näytti aiheuttavan ongelmia, mutta josta pian kuitenkin muodostui siisti jono - maalaisjärkeä ja diplomaattisuutta ei selvästikään oltu unohdettu kotiin, kiitos siitä! Edessä oli kolmen tunnin odotus hieman hyisessä, mutta ei onneksi sietämättömän kylmässä säässä.

Myöhemmin tunnelma Tavastian edessä on jännittynyt: ovien aukeamiseen ei ole enää pitkä aika. Päätämme kysellä satunnaisilta jonottajilta, mitä mieltä he ovat uudesta jonotussäännöstä sekä itse bändistä - joten tuumasta toimeen.


Hei, kertoisitko nimesi ja ikäsi?
- Ida ja 16.

Oletko tulossa girugämeshin keikalle?
- Olen tulossa.

Mitä mieltä olet kyseisestä bändistä, kuuluuko se lemppareihin?
- Ei ole ehkä lempibändejäni, mutta hyvä on!

Missä päin jonotat?
- En ole jonossa, menen sisään viimeisenä!

Kuka on lempijäsenesi ja miksi?
- Ryo, emmä tiedä... Se nyt vaan on niin hyvännäköinen!

Mitä mieltä olet uudesta jonotussäännöstä?
- Ei se kyllä toimi, sanoisin niin. Kuitenkin kaikki tulee jonottamaan tänne aikaisemmin, niin on se vähän huono... Ja kaikki ryntää ja tappaa toisensa tuossa matkalla.

--

Nimenne ja ikänne?
- Pia, 18.
- Inka, 16.
- Saana, 17.

Onko giru lempibändinne?
- Ei oikeastaan, mutta silti bändin musiikki kuulostaa oikein hyvältä.

Mitä mieltä olette jonotussäännöstä?
- Oli kyllä aika huvittava näky aamulla. Se on kuitenkin hyvä, ettei tarvitse jonottaa itseään puolikuoliaaksi aamulla ja mennä sitten keikalle. Faneilla ei ole enää stressiä tuosta, mutta toisaalta juoksukilpailu tuo lisää paineita.
- Kyllä se ihan okei toimi, mutta se oli aika huvittavan näköistä.
- Vähän ehkä voisi parantaa tätä rynnimistä tänne, mutta en sitten tiedä miten sitä voisi parantaa... Vaikea sanoa.

Onko teillä lempijäseniä?
- Ehkä Satoshi, koska se on niin komea.

--

Nimenne ja ikänne?
- Noora, 22.
- Mira, 17.
- Jutta, 20.
- Mia, 14.

Onko girugämesh lempibändejänne?
- Joo, ollaan kuunneltu jo pidemmän aikaa.

Mitä mieltä olette tästä jonotussäännöstä?
- Siis ihan loistava, koska en tajua sitä, kun jotkut tulevat kaksi viikkoa aikaisemmin jonottamaan.

Mitä biisejä toivotte kuulevanne illalla?
- Owari to mirai.

Ketkä ovat lempijäsenenne ja miksi?
- Satoshi, koska hän on niin erilainen lavalla, kuin henkilökohtaisesti.
- Satoshi, ja myös Ryo.

Onko jotain, mitä olette aina halunneet kysyä girugämeshiltä?
- Apua.. Nyt ei tule mitään mieleen, mutta keksin varmasti heti jotain, kun te olette menneet!

-------------

Itse konsertti alkoi jo viiden maissa, joskin aikaisesta ajankohdasta huolimatta girugämesh esiintyi varsin vakuuttavasti ja jätti ajatuksia myös tiimimme jäseniin.

Matron:

En ollut tutustunut girugämeshin musiikkiin hirveästi ennen varsinaista konserttia, joten minulla ei ollut pahemmin minkäänlaisia odotuksia tai mielikuvia bändistä. Sain kokea positiivisen yllätyksen, vaikka pitkäpintaisesta sairaudestani huolimatta en päässytkään täysin keikkariehumistunnelmiin – kappaleet olivat meneviä ja mielestäni yhtye edusti todellista rockia parhaimmillaan. Ja vaikka tunnistinkin vain noin kourallisen kappaleita, nelikko onnistui pitämään mielenkiintoni yllä aina loppuun saakka.

Erityisen paljon tykästyin rumpali Яyoon, joka nousi yllättävänkin paljon esille tilanteessa kuin tilanteessa; yleensä kun olen tottunut bändeihin, joissa rumpalin rooli on jäänyt aina hieman taka-alalle muiden jäsenten varastaessa show’n. Яyo oli erilainen – hän nousi välillä seisomaan, viittoi innoissaan yleisölle ja tarkkaili ympäristöään aktiivisena, mutta ei kuitenkaan missannut yhtäkään tahtia missään kappaleessa. Lisäksi sain jälkeenpäin kuulla, että juuri tämä mies muuten säveltää suurimman osan girugämeshin tuotannosta. Ammattimaista meininkiä, täytyy sanoa.


karaiju:

Olin girugämeshia kuunnellut jo kauan aikaa, ja olin innolla odottanut näkeväni bändin jonain päivänä. Uutiset keikasta olivatkin erittäin mieluisat, ja itse keikkapäivä kului nopeasti tulevaa jännitellessä.

Heti alusta lähtien bändi sai yleisön mukaansa vauhdikkailla ja aggressiivisilla kappaleillaan. Kuten odottaa saattaa, enimmäkseen soitettiin uusimman albumin ja minialbumin kappaleita, mutta settilistaan mahtui muutama helmikin, jotka saivat koko yleisön, kuten minutkin, entistäkin innostuneemmaksi. Keikan aikana kiinnitin enimmäkseen huomiota Niihin, sillä olin hänen edessään, mutta Яyon satunnaiset kurkistelut rumpujen takaa eivät jääneet minulta huomaamatta. On hienoa nähdä rumpalinkin osallistuvan yhtä suurella tarmolla esiintymiseen kuin näkyvämmät jäsenet.

Miinuspuolena oli Satoshin mikki, sillä se oli liian hiljaisella, ja kappaleissa, joiden aikana yleisö karjui, haihtui girugämeshin laulajan upea ääni lähes olemattomiin.. Petyin myös hieman kun Satoshin pyydettyä yleisöä muodostamaan circle pit lähes mitään ei tapahtunut.

Bändi sai kuitenkin pidettyä upean tunnelman loppuun saakka ja muut tulevat bändit saavat tehdä aikamoisen vaikutuksen, jotta päihittävät tämän vuoden ensimmäisen ja ehkäpä parhaan Suomessa järjestetyn j-rock -keikan.

Pavla:

Eräs rohkea uskalsi jopa sanoa nauttineensa keikasta enemmän kuin viimesyksyisestä Dirusta, ja vaikka näitä kahta onkin monesta syystä paha verrata, en voi kuin olla samaa mieltä. Tunnelma kesti alusta loppuun, ja kerrankin sain nauttia keikasta siedettävissä olosuhteissa- ts. näin, mitä lavalla tapahtuu. Uutta levyä olin kuunnellut säälittävän vähän, mutta tarpeeksi tunnistaakseni kappaleet ja huutaakseni mukana satunnaisissa kohdissa satunnaista siansaksaa (nimim. opiskelen japania neljättä viikkoa.) Vanhemmat lempparit kuultiin myös, enkä erityisemmin jäänyt kaipaamaan mitään, ainakaan haitaksi asti.

Olin odottanut keikkaa jo varsin innoissani, sillä Girun edellisellä vierailulla kaikki saksalaiset tuttuni ylistivät yhtyettä maasta taivaaseen. Tiesin jo, että odotettavissa olisi jotakin todella nautinnollista, mutta keikan laatu ylitti silti kaikki ennakkokäsitykset. Pojat itsekin valittelivat teknisiä vaikeuksia jälkikäteen blogissaan, mutta en antanut pikkuasioiden häiritä- ja unohdin korvatulpat narikkaan, joten minulle pikkufiboilla ei ollut niin väliä. Yhtä ja samaa kuuroutumista.

Jokainen kappale rokkasi edellistä enemmän, ja kaikki jäsenet todistivat esiintymistaitonsa. Яyo pysyi ihailtavan aktiivisena läpi keikan hypäten pystyyn kappaleitten välillä (ja joka kerta hän kohtasi huutomyrskyn), Satoshin julmatjulmatjulmatJULMAT ilmeet hyydyttivät veren, Nii piti otteensa, ja ShuU yllätti minut- tai no, toisaalta osasin jo etukäteen aavistaa, että ShuU tulisi lopulta viemään kaiken huomioni. En olisi kyllä arvannut, minkätasoinen showmies ShuU onkaan. Moshausta, kiipeilyä korokkeille, paljon kieltä, tukkaa ja julmia katseita. Ja loppuhuipennuksena kielten repiminen bassosta --- Hurr. ShuU, varastit sydämeni.

Kowarete iku sekai ansaitsee erikoismaininnan. Kappale oli livenä aivan yhtä hyytävän kaunis kuin levyltäkin, ja etenkin Satoshin selitys biisin sanoituksille ja videolle oli koskettava (sanotte mitä sanotte. En hyväksy sarkasmia. Traaginen biisi, on!) Yksi ainokainen encore jäi tavallaan harmittamaan, mutta kappaleita oli varsinaisessa setissä niin paljon, ettei keikka mitenkään lyhyeksi jäänyt. Haluan lisää. Pian, kiitos. Saattaa vain toivoa, että Giru ehtii myös Suomeen saapuessaan loppukesästä Wacken-festivaalille. Ja ihan omalle keikalle eikä festareille, kiitos ja hei.

PS. Eivät ne oikeasti ole niin julmia kuin antavat ymmärtää.

GOTHIKAn tunnelmat ennen Helsingin-konserttia Kulttuuriareena Glorialla 21.12.2007

Vain hyvin pikaisesti Helsingin keskustassa käyneellä GOTHIKAlla ei ollut paljoakaan aikaa muuhun ylimääräiseen vapaa-ajanviettoon, mutta hektisistä tunnelmista huolimatta saimme lopulta istutettua niin Yoshikin, andron kuin uuden sessiojäsenen DeeLeen samaan päivällispöytään. Suomalaishenkisyydellä varustettu ravintola Zetor aiheutti heti paikalla japanilaisissa artisteissamme vaikuttuneen reaktion ”ooh”-huudahduksineen, ja mitä ilmeisemmin sai myös hermostuneet ajatukset illan keikasta toistaiseksi unohtumaan. Eikä mikään ihme, sillä onhan pirttipöydillä sisustettu sekä tunnelmallisen hämärästi valaistettu ruokapaikka aivan omaa luokkaansa jopa suomalaiselle maantallaajalle.

Ateriat tilattuaan melko hyväntuuliset, mutta silminnähtävästi lentomatkasta uupuneet jäsenet pohtivat muutaman sanan japaniksi ennenkuin puhe siirtyy selkeästi poikien lempiaiheeseen eli bändin ensimmäiseen kokopitkään albumiin.

”Olen toki työskennellyt aikaisemmin studioilla, mutta en olisi millään uskonut levynnauhoittamisen olevan niin rankkaa”, GOTHIKAn johtajajäsen ja kosketinsoittaja Yoshiki aloittaa viitaten sekä omaan yleiseen väsymykseensä että uunituoreeseen albumiin.

”Kaikesta huolimatta olemme hyvin ylpeitä siitä, mitä olemme saaneet aikaan. Pelkästään kymmenen kappaleen äänittäminen oli niin suuri prosessi, että en välttämättä ryhdy siihen samaan ainakaan nyt vähään aikaan”, mies toteaa mietteliäänä, mutta silti naurahtaa kevyesti:”Aivan kuin pystyisin pitämään lupaukseni kuitenkaan. Rakastan musiikintekoa.”

GOTHIKAn 120 Days of Sodom ilmestyi syyskuun 9. päivä 2007 ja oli myynnissä myös Suomen-keikkapaikalla 15 euron hintaan.

Yhtye on joutunut näkemään paljon vaivaa päästäkseen pisteeseen, jossa se on nykyään. Myös ikävät takaiskut ovat olleet osa GOTHIKAn historiaa, mutta edes ex-kitaristi n@on eroaminen bändistä ei ole onnistunut lannistamaan Yoshikia ja androa.

”Emme tietenkään olleet varautuneita kitaristimme menettämiseen, joten luonnollisestikin se pisti meidät kaksi muuta miettimään uudestaan GOTHIKAn mahdollista tulevaisuutta”, Yoshiki muistelee.

”Tietenkin olin surullinen asiasta, mutta elämällä on tapana jatkua niin vastoinkäymisessä kuin vastoinkäymisessä”, vokalisti andro mainitsee rentoutuneesti. ”Nyt meillä on sessiojäsenemme DeeLee ja hän on antanut meille aivan uudenlaista potkua, jollaista en olisi välttämättä uskonut meistä edes löytyvän”, mies jatkaa.

Entäpä DeeLeen liittyminen bändiin viralliseksi jäseneksi? GOTHIKA pohtii asiaa jonkin aikaa ennenkuin vastaa.

”Mikään ei ole mahdotonta, mutta se ei oikeastaan tunnu tällä hetkellä kaikista järkevimmältä vaihtoehdolta. Meillä on kyllä aina suunnitelmia”, Yoshiki nyökyttelee.

Ensin hieman hiljaiselta vaikuttava DeeLee hymyilee ujosti kaksikon puhuessa, mutta ottaa osaa pian itsekin keskusteluun, kun puhe kääntyy – mihin muuhunkaan kuin Suomeen.

”Tämä on toinen kertamme Suomessa. Viime huhtikuussa kävimme täällä Helsingissä ja pienessä kaupungissa... mikä se olikaan nimeltään? Lahtiko? Aivan. Olen kovin yllättynyt, miten vihreää ja kaunista täällä on!”, Yoshiki julistaa ensimmäisenä kysyttyämme jonkinlaisia mietteitä Suomesta ja kuulostaa enemmän kuin innostuneelta, vaikka joulukuinen maisema Helsingistä ei meille suomalaisille tuokaan heti mieleen kyseisiä adjektiiveja.

”Oma bändini ei ole koskaan aikaisemmin käynyt edes Euroopassa, joten olin hyvin jännittynyt tänne tulosta”, DeeLee myöntää hitaasti omista kokemuksistaan ja maistelee tilaamaansa poronkäristystä puolukoitten kera.

Myös androlle on kommentoitavaa maastamme:”Suomi on eksoottinen paikka ja pidän todella paljon täällä olosta. Haluaisin vain, että meillä olisi enemmän vapaa-aikaa, jotta voisimme tutustua paremmin maan anteihin. Eurooppalaisten ihmisten arjessa on jotakin niin erilaista verrattuna japanilaiseen ja haluaisin kokea sen entistä syvemmin.”

Mustatukkainen vokalisti näyttää ensin epäluuloiselta lohiannostaan kohtaan, mutta pian kala onkin kadonnut lautaselta nahkoineen päivineen. ”Lempiosani kalassa”, andro virnistää ja siemaisee sahtioluttaan.

Yoshiki puolestaan syö suomalaista läskisoossiaan intensiivisen keskittyneenä, mutta tyhjentää lautasensa andron tavoin. Ainoastaan punajuuret aiheuttavat japanilaisen joukon keskellä hieman kummastusta.

”Onko tämä porkkanaa?” pieni kosketinsoittaja kysäisee kiinnostuneena, mutta ei vaikuta erityisen rakastuneelta kyseiseen vihannekseen.

GOTHIKA uskoo asioiden menevän omalla painollaan eteenpäin, mutta toki heillä on myös suunnitelmia seuraaville kuukausille, kun bändi on palannut taas takaisin Japaniin työn pariin.

”Aiomme kuvata ensimmäisen oikean kunnon musiikkivideon”, he paljastavat salaperäisinä ja ovat silminnähden ylpeitä saavutuksestaan – me suomalaiset voimme jäädä vain uteliaisuudella ja innostuksella odottamaan ahkeran bändin tulevia tuotoksia.

Nälkäisinä paikalle saapuneet bändiläiset ovat sanomansa mukaan pian täynnä ruokaa, mutta kaikesta huolimatta androlle maistuu vielä hienostunut vadelmainen sorbetti jälkiruoaksi. Vokalistin ja sessiojäsenen kadottua tupakkatauolle ennen jälkiruoan saapumista, Yoshiki alkaa tutkia paikan ruokalistaa, joka on kekseliäällä tavalla modailtu vanhanaikaiseksi sanomalehdeksi. Kosketinsoittaja bongaa sanan ”öljyjättejä” ja alkaa kysellä sen ääntämistavasta, mikä aiheuttaakin yleistä hilpeyttä seurueessamme ja puheenaiheet siirtyvät itse GOTHIKA -bändin sijasta analysoivaan keskusteluun japanin sekä suomen kielen yhtäläisyyksistä.

”Teillä on omituisia kirjaimia”, Yoshiki nauraa, mutta myöntää japaninkin kielen aiheuttavan päänvaivaa jopa sitä äidinkielellä puhuville. ”Kanjit ovat erittäin vaikeita. Sen takia olen aina ihmeissäni, kun törmään ulkomaalaisiin, jotka osaavat lukea japania. Uskomatonta!” hän lisää.

Mies on vakuuttunut suomen kielen kauneudesta ja muistelumme siirtyvät maailman kauneimmaksi lauseeksi äänestettyä ”aja hiljaa sillalla” –lausahdukseen ja sen laulavuuteen. Huomautamme, miten toisaalta taas suomi on täynnä yhtä lailla rumia sanoja kuten ”perheterapia” ja lopulta sorautamme esimerkin r-kirjaimet niin, että Yoshiki purskahtaa jälleen kerran suureen nauruun. Hän pyytää meitä toistamaan muutamia mainitsemiamme suomalaisia sanoja andron ja DeeLeen palattua.

andro alkaa tiedustella suomalaisia sanontoja, joita hän voisi käyttää illan esiintymisen yhteydessä ja opastaminen jatkuu suomenkielen monimutkaisiin saloihin. Ääntämisohjeet saamme yksinkertaisen helposti hiraganoilla.

-----

Aika on kulunut kuin siivillä ja joudumme kiirehtimään takaisin Glorialle. Päivä on alkanut jo viilentyä pikkuhiljaa illaksi ja Helsingin keskustan valot syttyvät. Huumorintajuinen GOTHIKA keksii ilahduttavia kommentteja jopa lyhyellä kävelymatkalla ja kaikki nauravat huvittuneina, kun andro spottaa Stockmannin edessä olevan Kolmen sepän patsaan.

”Miksi he ovat alasti?” Yoshiki hihittelee ja matka jatkuu kunnes tiemme lopulta eroavat bändistä.

----------------

Haastattelun tekivät Matron & karmik. Kuvista kiitos Heikki Mitikalle.

HALCALIn videoterveiset

JaME tapasi HALCALIn viime kesänä Ranskan Japan Expossa ja tukee myös kaksikon paluuta Eurooppaan tammikuun lopussa. Erikoiseen parivaljakkoon voi tutustua heidän virallisilla kotisivuillaan osoitteessa http://www.halcali.com/.