LM.C: videokommentti ja raportti Japanista

LM.C saapuu ensimmäistä kertaa Eurooppaan ensi vuonna ja heidän taipaleensa yltää myös pohjoiseen kotimaahamme. Toivottavasti duo tuo mukanaan Suomeen vallitsevan lavakarismansa ja viihdyttävät esiintymistaitonsa ja rokkaa täällä yhtä hyvin kuin Japanissa.

Ohessa miniraportti LM.C:n oneman konsertista Japanissa ja videoviesti eurooppalaisille faneille!

LM.C - BIG CAT, Osaka, Japani 17.8.2007

Osakan BIG CAT keikkapaikan siäänkäynti oli keskustassa sijaitsevan pienen ostoskeskuksen sisätiloissa. Ostoskeskus oli täynnä konserttiin tulijoita ja suurin osa heistä oli pukeutunut cosplay-asuihin. Näytti siltä että satoja mayoja ja Aijeja olisi odottanut hississä, rupatellut ihmisille tai jonottanut portailla.

Jono sisäänkäynnille oli järjettömän pitkä ja kesti hetken löytää oma paikkansa jonosta kaikkien LM.C-kopioiden seasta. Japanilaiseen tyyliin keikalle mentiin lipunnumeron mukaan ja portaissa mutkiteltu jono oli järjestäytynyt itsekseen numeroid mukaisesti. Kellon näyttäessä puoli kuusi päästettiin ihmiset kymmenen hengen ryppäissä sisälle. Sisällä ihmiset ryntäilivät ympäriinsä jättäen laukkujaan tallelokeroihin ja juosten sitten saliin.

Sain ystävieni kanssa paikan salin keskiosasta, mutta valojen sammuessa takana olevat ihmiset työnsivät niin paljon että lensimme lähes kymmenen riviä edemmäs. Musiikkitapahtumissa vallitsee järjestys yleisön seassa ja jokaisella katsojalla on metrin hajurako muihin, mutta oneman keikoilla Japanissa jokainen on tullut katsomaan samaa bändiä ja jokainen haluaa nähdä heidät mahdollisimman läheltä.

Salin täytyttyä yli tuhannella ihmisellä syttyivät välkkyvät valot lavalle ja LM.C:n supportjäsenet ja itse duo astelivat yksi kerrallaan lavalle No.9:n tahtiin.

Mustiin haalareihin sonnustautuneet maya ja Aiji saapuivat lavalle ja konsertti alkoi. mayan esiintymistyyli oli ensimmäinen mihin kiinnitti huomiota, sillä mies on energinen lavalla ja näyttää puhkuvan intoa vaikka hän vain seisoisi paikallaan. Aiji teki omalla puolellaan sen mitä osaa parhaiten, soitti kitaraansa tunteella ja villitsi yleisöä aika-ajoin nikkaamalla silmää ja huutamalla yleisön mukana. Support basisti HIRO hyppi ja huusi kappaleiden aikana, rumpali DEATH-O irvisteli ja näytti tanssivan rumpujensa takana, JayKay soitti rauhallisesti koskettimiaan, mutta innostui aika ajoin hyppimään muiden mukana ja "esiintyjä" DENKI-MAN oli aivan omaa luokkaansa. Miehen tehtävä on yksinkertaisesti opastaa yleisöä taputtamaan tai tekemään musiikkiin sopivia liikkeitä ja joskus hän vain innostui riehumaan musiikin lumoissa omalla korokkeellaan.

LM.C tanssitti ja laulatti yleisöä svengaavilla kappaleilla. Alkuillasta kuultiin mm. LITTLE FAT MAN BOY, FUNNY PHANTOM, MR.CENTURY, Metally, BOOST＋BUSTERz ja OH MY JULIET. FUNNY PHANTOMin aikana yleisön tehtävänä oli huutaa "whoo-o" oikeissa kohdissa ja yleisö nauroi bändin mukana. OH MY JULIETin aikana kaikki lauloivat kappaleen "Say-yay-yay-yay" ja "Say-go-go-go" lallatukset lavalla olevan taustajoukon mukana.

Näiden jälkeen rauhoituttiin mm. ~Sora~:n ja Yellow Beauty:n aikana. ~Sora~ sai yleisön vain kuuntelemaan mayan laulantaa ja Yellow Beautyssa ihmiset heiluttelivat käsiään puolelta toiselle musiikin tahtiin.

Muutaman kappaleen jälkeen jäsenet ottivat mukavan asennon mayan välispiikkien ajaksi. Ja joskus ne kestivät lukuisia minuutteja. Yleisö nauroi hilpeänä mayan ja muiden jäsenten esittämille vitseille heidän kertoessaan kommelluksistaan bändin kanssa, mutta japania osaamattomalle välispiikit kävivät hieman tylsiksi. Toivottavasti bändi ei hylkää välispiikkejään tullessaan Europpaan, vaan uskaltaa pitää ne englanniksi!

Keikka loppu läheni ja ihmiset saatiin riehumaan Crazy A Go Go:n aikana. Glitter Loud Box:lla ilmestynyt instrumentaalinen kappale kestää alle minuutin, mutta yllätyksekseni keikalla sitä käytettiin "riehumiskappaleena". Kappale venyi lähes kolmeminuuttiseksi ja sen aikana yleisö vain moshasi ja bändin jäsenet riehuivat lavalla.

Viime hetkillä soitettiin bändin hittibiisi ROCK THE LM.C ja BOOST＋BUSTERz ja lopuksi bändi kiitti yleisöä heitellen suuren määrän tikkareita ja karkkia ja kielisoittajat heittivät yleisöön plektransa ja rumpali rumpukapulansa.

Ilta oli ohi ja ihmiset valuivat ulos salista hymyillen. LM.C on energinen kokoonpano, jonka musiikki sopii parhaiten "bilettämiseen" fanien kanssa konsertissa. Jokainen ihminen lavalla otti jokaisen ihmisen yleisössä huomioon ja jokainen yksityiskohta lavalla ihmisistä lavasteisiin edusti LM.C:n ominaista tyyliä täydellisesti. Keikasta jäi hyvä ja iloinen mieli ja odotan innolla näkeväni mitä uutta bändi voi antaa yleisölleen suomalaiselle yleisölleen!

- karaiju / Katrin

LM.C:llä on muutava sana sanottavana eurooppalaisille faneilleen heidän odottaessa bändin saapumista mantereellemme:

Tsukicon 2008

Lauantai, päivä 1:

Syksyinen Tsukicon oli anniltaan varsin monipuolinen: nähtävää ja kokemisen arvoista ohjelmaa oli varmasti kaikille Japani-intoisille. Informaatio-myyntikojujen kirjo oli edellisvuoden coniin verrattuna entistä värikkäämpi – edustajia löytyi niin Japan Popilta, Ippailta, Japania RY:ltä, Enfant Terrbileltä, Fennicalta Comicsilta, Pretty Pretty Clothingilta kuin itse tapahtumajärjestäjä JrockSuomelta.


Lauantaiaamuna Glorian ovet avattiin kymmeneltä ja sisään tulvi pikkuhiljaa ihmisiä. Jo puolenpävän aikoihin Glorian kaikki tilat olivat täyttyneet japaniharrastelijoista. Avajaisten jälkeen seurasi ensimmäinen esitelmä: FinnPARAnoidsista kolme tyttöä asettui lavalle puhumaan pääsaliin kokoontuneille gyaruista ja erilaisista gyarutyyleistä. Esitelmässä käytiin läpi tyylejä tunnetuimmista ganguroista tuntemattomampiin tyyleihin miesten tyylejä unohtamatta. Taustascreenillä näkyvät kuvat havainnollistivat kerrontaa mainiosti ja paikallaolijat voivat nyt sanoa tietävänsä perusteet gyarutyyleistä.


Seuraavana pääsalissa oli vuorossa Fanfiction paneeli ja lavalle astui Lost and found -foorumin ylläpitäjiä ja jäseniä puhumaan asiasta. Paneeli käsitteli aiheesta välillä heitellen fanfictionin moraalisuutta, realistisuutta ja selitti fanficcien peruspiirteitä yleisesti. Puhujat selittivät innoissaan heille selvästi tärkeästä aiheesta yleisölle ja vastailivat yleisön jäsenten kysymyksiin ja vastaväitteisiin. Useaan otteeseen harhauduttiin puhumaan fanfictionissä usein nähtävistä seksikohtauksista hieman rivoilla sanoilla höystettynä, mutta asiaakin puhuttiin. Olisi silti ollut mielenkiintoista kuulla jotain uutta fanfictionista, sillä kaikki tietävät mitä se enimmäkseen on, mutta joillekin jotkut mainitut piirteet, kuten au eli "alternative universe" -fanficit, olivat aivan uutta tietoa, ja ne sivuutettiin lähinnä vain mainitsemalla ne seksikeskustelujen ohessa.


Paneelia seurasi cosplaynäytös, jonka tarkoitus oli nimenomaan esitellä paikallaolijoiden cosplay-asuja, ei arvostella niitä. Mukaan ilmoittautuneet nousivat yksi kerrallaan lavalle esittelemään asujaan ja huumorintajuiset juontajat haastattelivat jokaista lyhyesti. Lopuksi kaikki osanottajat kerääntyivät lavalle yhteiskuvia varten ja salissa alkoi salamavalot täyttivät salin muutamaksi minuutiksi.


Lauantaina uudessa aluelisäyksessä, Sulka-salissa (joka sijaitsi muutamaa kerrosta ylempänä), nähtiin Lolita-sulkapallon SM-karsinnat ja Parapara-oppitunnit. Glorian yläkerran käytävissä toimi Blingbling-työpaja, jossa nopeimmin paikan varanneet saivat koristella kännykkänsä, mp3-soittimensa ja kyntensä erilaisilla tarroilla, timanteilla ja kiiltoliimalla. Päivän päätti pääsalissa järjestetty Enfant Terriblen lolitamuotinäytös. Sen jälkeen conialue tyhjentyi monisatapäisestä kävijäkunnastaan ja Gloriaa alettiin valmistella iltakeikkaa varten. Illalla lavalle astuivat visual kei -bändi SINCREA ja yksilöllinen majorbändi GARI.

Sunnuntai, päivä 2:

Sunnuntaiaamun sarastaessa myös Tsukiconin toinen päivä lähti käyntiin, ja Kulttuuriareena Gloria täyttyi lolitojen, cosplayaajien ja värikkäiden hiusten täplittämästä ihmismassasta, joskin kävijämäärä oli lauantaihin verrattuna huomattavasti pienempi, mikä toisaalta antoi pientä varaa liikkumiseen paikasta A paikkaan B. Edellisen päivän tavoin myös sunnuntain kävijöiden ikähaarukka oli suuri, mikä sai allekirjoittaneen toteamaan, että con veti puoleensa niin mummoja kuin pikkulapsia.

Tällä kertaa myös yksityisillä ihmisillä oli mahdollisuus päästä myymään pois tavaroitaan ja samalla kartuttamaan kukkaroaan. "Erityisesti julisteet ovat kovassa kysynnässä, mutta myös flaijereita ostetaan paljon", jrock-aiheisia tavaroitaan myynyt 23-vuotias Krista luetteli kokeneena myyntinaisena.


Ohjelman kannalta sunnuntailla oli tarjottavanaan yhtä paljon kuin edellisellä päivällä, ja tapahtuma pääsikin kunnolla vauhtiin, kun pääsalissa Enfant Terrible -yhteisön aktiivijäsenet kertoivat Lolita ja burando –paneelissaan eri lolitavaatemerkeistä ja niiden merkityksestä. Varsinainen yleisöpakkaus kuitenkin syntyi ja lämpötila salissa nousi, kun jrock-fanfictioniin painottuneen Lost and Found –foorumin ylläpidon jäsenet admin Orkristin ja moderaattorin johdolla paljastivat esitelmässään fanfictionin saloja kuulijakunnalleen. Vaikka huoltajien kauhuksi riettaita sanoja esiintyi sallittua määrää enemmän, esitelmä vedettiin kokonaisuudessaan läpi rennolla asenteella.

Samoihin aikoihin lauantain visual kei –akti SINCREA nimmaroi yläkerran sulka-salissa, mikä luonnollisesti aiheutti suuren ihmispakkautuman ja jopa lieviä hysteriareaktioita. Innokkaimat fanit poistuivatkin salista kyyneleet silmissä tuoreita nimmareitaan haltioituneina halaillen. Lievempiä kohtauksia lietsonnut, mutta sitäkin enemmän "aww" –kohtauksia aiheuttanut Lolita Complex –duo pääsi myös tapaamaan fanejaan samanlaisissa merkeissä.



"Kyyninen ficciesitelmä oli ehkä koko conin kiinnostavin ohjelmanumero, mutta pääasiassa täällä tulee kuitenkin vain hengattua ympäriinsä ja tavattua tuttuja naamoja", con-vierailijat Tiina (19) ja Viivi (17) kiteyttivät. Tämän huomasi, kun huomattavan suuri osa ihmisistä oli pakkautunut kaveriporukoissaan lojumaan käytäville, portaikkoihin ja oviaukkoihin. Toisaalta oli mukava huomata kuinka pelkkä con-ilmapiiri loi ympärilleen yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kävijäkunnalle iloista mieltä. Nihkeää olisi ollut jokaisen läsnäolijan armoton kiinnostus jokaista ohjelmanumeroa kohtaan; 2000 ihmisen pakkautuminen samaan paikkaan ei olisi varmasti innostanut ketään, sillä kaikessa kätevyydessään Gloria ei edelleenkään ole pinta-alan ihmemaa, joskin rakennuksen viidennessä kerroksessa sijaitseva suurehko Sulka-sali toi suurta helpotusta.


Myöskään 21-vuotias jrockin ystävä Milla (oikealla) ei ollut saapunut paikalle minkään yksittäisen bändin saati ohjelmanumeron takia. "Tulin katsomaan meininkiä ja hengaamaan. Ja onhan se oikeesti kiva, että jrock-nuorille järjestetään tällaisia tapahtumia", hän naurahti.


Kello 14 pääsalissa alkoi päivän yksi vetonauloista – Huippumalli haussa -TV-formaattiin perustuva "Suomen huippu-L haussa" oli hauska parodia, jossa Death Note –sarjan L-hahmoksi pukeutuneet kisaajat pääsivät ottaamaan mittaa toisistaan. Leikkimielisessä kilpailussa ei tuijotettu liikaa yleisiin cossaus- ja ompelutaitoihin, vaan asenne ja porukan koko ratkaisivat kaiken. Jokainen L kuulutettiin vuorotellen lavalle, jolla Naruto-hahmoiksi pukeutuneet juontajat saivat esittää kullekin yhden huumorilla viljellyn kysymyksen. Idea oli kaiken kaikkiaan hauska, ja ohjelma sai
suuret suosionosoitukset, vaikka L-hahmoissa olisikin saanut olla ehkä vielä hieman enemmän perinteistä L-asennetta.


Samaan aikaan sulka-salissa kisattiin ja kannustettiin, sillä Lolita sulkapallon SM-finaali oli käynnissä. "Jotkut ohjelmanumerot ovat liian
päällekkäin, mutta ei se mitään, koska kavereitahan tänne ollaan tultu pääasiassa tapaamaan", Lost and Foundin Orkrist ja hänen lolitatyylinen ystävänsä Jeannette totesivat yksissä tuumin.

Päivän ehdoton kohokohta useimmille oli kuitenkin SINCREAn Q&A -tilaisuus, jossa yhtye istutettiin fanien eteen ja jokaisella oli mahdollisuus esittää kysymyksiä bändille. Ohjelmaa ennakoi artisti Jukio, joka taitavasti coveroi Suomessakin esiintyneen Miyavin hittibiisejä.


Koko conin kruunasi lopulta Mirai Fashion –muotinäytös, jonka osanottajat oli rekrytoinut itse Mfashionin omistaja Leyla, joka on kotoisin Hollannista. Japanilaisista vieraista kiinnostuneet saivat vielä yhden mahdollisuuden lyhyeen bänditapaamiseen, kun elektroa soittavan GOTHIKA –kokoonpanon Yoshiki ja Andro jakoivat nimikirjoituksia yläkerran sulka-salissa.


Con-ovien sulkeuduttua ei tarvinnut odottaa kauaakaan, kun sisään taas pääsi ja iltaohjelma oli alkamaisillaan. Suomalainen DJ-artisti DJ Malakai lämmitteli yleisöä ennenkuin lavan otti haltuunsa GOTHIKA, jota seurasi puolestaan Tokyo Dance Night -tapahtumista tuttu tulitaiteilija Coco Katsura, joka esitteli DJ-taitojaan. Illan kuljetti yöhön lopulta Lolita Complex, jonka unenomainen saundi oli loistava päätös koko viikonlopulle.

Yhteenveto: (Matron - kokeneen Tsukicon-kävijän kokemukset)
+ enemmän ohjelmaa viime vuoteen verrattuna
+ asiantuntevat esitelmöitsijät
+ "jrock-ilmapiiri"
- Gloria ei järkevin paikka conille
- osittain hukassa olevat vänkärit
- artistivieraat suhteellisen tuntemattomia nimiä

Yhteenveto (Katrin - ensikertalaisen kokemukset)

+ paljon mielenkiintoista ohjelmaa & myyntipöytiä
+ tiivis ja iloinen tunnelma
+ monelle tuntemattomat esiintyjät, jotka osoittautuivat ehdottomasti katsomisen arvoisiksi!
- sulka-sali tuntui olevan niin erillään muusta alueesta (vaikka sen olemassaolo olikin plussaa)
- osittain hukassa olevat vänkärit (mikä hidastutti mm. narikkaa)
- kulkeminen Glorian puolelta toiselle oli lauantaipäivällä erittäin hankalaa (tungoksen vuoksi)

Teksti: Katrin & Matron
Kuvat: Earwen & Katrin

Tutkimusmatkailua - Catsuomaticdeath Suomessa elokuussa 2008

Kun kuuntelee toiselta puolelta maapalloa peräisin olevaa musiikkia, löytää helposti vain sen, mikä on helpointa löytää. Japanilainen rock-musiikki on edelleen underground-ilmiö Suomessa. Kuuntelijakunnan ollessa pieni tilan valtaavat helposti ne, joilla on eniten resursseja käytettävissään. Tunnetuilla japanilaisyhtyeillä on takanaan suuret levy-yhtiöt, managerit ja vahvat taustajoukot. On helppoa valloittaa maailmaa, kun laivaa ohjaa ammattilainen.

Kaupallisuus on valtti, kun tavoittelee menestystä. Usein sillä on kuitenkin äärimmäisen rajoittava ja tasapuolistava vaikutus. Toki levy-yhtiöidenkin tavoitteena on tuottaa hyvää musiikkia, mutta monesti sen edelle nousee rahallinen tuotto. Musiikista syntyy ilmiö, jossa itse musiikilla on vain tärkeä sivurooli muiden elementtien joukossa - pukeutuminen ja ulkonäkö, logot ja oheistuotteet kuvaavat montaa bändiä tunnistettavammin kuin niiden musiikki.Kaupallisuus tekee musiikista kuitenkin myös kovin etäisen tuntuista. Artisti on levy-yhtiön tarkoin varjelema aarre, jota suurimmankin fanin on mahdotonta lähestyä. Tällainen lähes yli-inhimillinen idolius on toki kiehtovaa, mutta välillä kaipaa muutakin. Vaihtoehto on olemassa. Suurten levy-yhtiöiden ulkopuolella kukoistaa indies-musiikin kirjo. Indies merkitsee riippumattomuutta, muusikon vapautta toteuttaa luovuuttaan vapaana rajoittavista sopimuksista. Ajoittain tämä synnyttää todellisia aarteita.

Japanilaisen indies-musiikkiin tutustuminen täällä kaukana Suomessa on jo maantieteellistenkin syiden takia vaikeaa. Levymyynti ja kiertäminen ovat tehokkaimpia promootiokeinoja ulkomailla. Vapaus levy-yhtiöiden vaatimuksista merkitsee myös sitä, että niiden rahallinen tuki puuttuu. Levyjulkaisujen levittäminen maailmalle ilman tehokkaita markkinointiväyliä on käytännössä mahdotonta. Kiertäminen on kallista, ja kaiken maksaminen itse voi olla korkea kynnys.Kuulostaa unelmoinnilta matkustaa omin voimin kiertueelle toiselle puolelle maailmaa. Unelma on myös monelle japanilaisesta indies-musiikista kiinnostuneelle nähdä näitä bändejä Suomessa. Siksi iloinen, ja monessa suhteessa merkittäväkin, tapahtuma oli Catsuomaticdeathin kiertue Suomessa elokuun alussa.

Kiertue käsitti viisi keikkaa, joista kaksi oli ikärajattomia. JaME vieraili näistä kolmannella, sunnuntaina 3.8.2008 Gloriassa. Keikkaa edeltäneessä Catsuocon-tapahtumassa tunnelma oli hiljainen: aikaa kulutettiin animea katsellen ja myyntipöytien tuotteita tutkiskellen. Haastattelimme paikallaolijoita, ja yleinen tunnelma oli kiinnostunut: harva tunsi bändiä etukäteen, mutta nimenomaan mielenkiinto nähdä viimein jotain valtavirrasta poikkeavaa oli houkutellut paikalle.

Kahden suomalaisen lämppäribändin jälkeen oli Catsuomaticdeathin aika nousta lavalle. Kimonot, silinterihatut ja musiikki, josta bändi käyttää nimitystä ”occult grunge rock’n’roll”. Ei osannut odottaa, mitä oli tulossa, mutta varma oli siitä, että se oli nähtävä. Yleisöä oli paikalla hädin tuskin eturivin verran, mutta alkujännitys muuttui hämmentyneen yllättymisen kautta innostukseksi. Enimmäkseen englanninkieliset lyriikat eivät olleet ainoa asia, mikä erotti tämän keikan lukuisista muista japanilaisten yhtyeiden keikoista, joita Suomessa on nähty. Yksi itselleni selkeimmin välittyneistä tunteista oli rehellisyys: sekä bändi että yleisö oli paikalla musiikin tähden. Fanituksen äärimmäisyyksien puuttuessa pystyi keskittymään keikkakokemuksesta nauttimiseen. Kun ei juuri tuntenut bändiä tai sen musiikkia etukäteen, tunnelmassa oli vahvana eräänlainen spontaanius, löytämisen riemu. Nimenomaan tästä johtuen ainakin itselleni jäi keikasta erittäin positiivinen olo: tulin paikalle uteliaana ilman ennakko-odotuksia ja päädyin äärettömän iloisesti yllätetyksi. Saman koki moni muukin paikalla ollut.

Catsumaticdeathissa arvostusta herättää juuri rehellisyys. Bändi ei yritä olla muuta kuin se on, ja tämä välittyi yleisöön. Roolien puuttuminen teki keikasta ja yhtyeestä helposti lähestyttävän, avoimen. Keikan jälkeen oli vaikea kuvitella, että oli todellakin tutustunut yhtyeeseen vain reilua tuntia aikaisemmin. Tunne oli samanlainen kuin uuden ystävän löytäminen: kun tapaa oikeanlaisen ihmisen: tunnin keskustelun jälkeen tuntuu kuin olisi tuntenut tämän ikuisuuden. Monen toive on, että tämä ei jää tähän. Catsuon kaltaisia pieniä aarteita Japanista löytyy paljon, ja kuten tämän bändin yhteydessä huomaa, omalla aktiivisuudella on valtava merkitys. Ei tarvitse tyytyä ihmettelemään, jos haluaa näyttää maailmalle jotain suurta.

JaME kiittää Catsuomaticdeathia, ohjelmatoimisto Flamin’ Kyllikkiä sekä kaikkia muita, jotka tekivät tämän mahdolliseksi.

Teksti & kuvat: Maija Haka (fvea)

Tokyo Decadance

©karmik

Kesäkuun 6. päivänä suomalaiset saivat mahdollisuuden ainutlaatuiseen klubielämykseen kun, omissa piireissään jo legendan statukseen noussut, Tokyo Decadance -klubi kiersi Eurooppaa, viimeisenä etappinaan Suomi. Esiintyjäkaartin vauhdikkaan ohjelman ja kiireisten aikataulujen lomassa JaME ehti vaihtaa muutaman sanan illan tähtien kanssa.





Michi

Ulkomuotosi on tyylikäs ja omaperäinen; mikä sai sinut päätymään tähän tyyliin?

Minua ovat inspiroineet monet asiat, pääasiassa pelikortit ja arabialainen tanssi.

Mistä lempinimesi Clown Kawaii tulee?

Fanit ovat antaneet sen minulle.

Kuulimme että olet joskus häärinyt kakun kanssa lavalla; voitko selittää tämän?

Oikea työni on leipuri! Lopetin tosin vakituisen työni päästäkseni mukaan kiertämään Decadancen kanssa.

Onko sinulla erityistaitoja; mitkä ovat vahvuutesi?

Olen hyvä tekemään kakkuja! Haluaisin tehdä kakkuja lavalla ja antaa niitä yleisölle, mutta valitettavasti tämä on aivan liian hankala totetuttaa, mutta haluaisin tehdä niin koska olen hyvä leipomisessa. Olemme suunnitelleet sitä paljon ja aiommekin joskus toteuttaa sen muttemme tiedä vielä miten. Teemme sitä Japanissa mutta emme pysty kantamaan mukanamme kaikkia tarvitsemiamme raaka-aineita tänne mantereen takaa lentokoneella.

Kolme asiaa, jota arvostat elämässä.

Syöminen, nukkuminen ja tanssiminen!





Adrien


Miten päädyit järjestämään tapahtumia kuten Tokyo Decadance? Mistä sait alkuperäisen idean siihen?

Alunperin skene oli todella rikkonainen; tunsin muutamia samoista asioista kiinnostuneita ja halusin yhdistää heidät, joten aloitin tapahtumien järjestämisen koska halusin saattaa piirit yhteen. Olen työskennellyt skenessä viisitoistavuotiaasta asti ja tein ensin töitä Davidin (Guetta) kanssa. Niihin aikoihin pari ihmistä siellä sun täällä harrasti tällaista. Skeneä ei oikeastaan ollut olemassa, joten halusin luoda sen ja saattaa ihmiset yhteen.


Onko näin suuren ryhmän kasassa pitäminen hankalaa?

Ihmiset eivät ymmärrä miten kyseisiä tapahtumia järjestetään. Ihmiset tuntevat Decadancen bileet; ne eivät ole isoja tapahtumia, mutta monet tietävät niistä. Skene on pieni Japanissa, kaikki tuntevat toisensa. Ennen ihmisten kasaaminen oli hankalaa ja esiintyjiä piti etsiä kiven alta. Nykyään meillä on vakiokaarti, joten se on helppoa.

Kuulimme että teillä on hyvin tiukka aikataulu; mistä saatte kaiken energianne?

Sitä vain löytyy! Energiataso riippuu paljon yleisöstä, yleensä se nousee tapahtuman kuluessa. Tänään on ollut erityisen haasteellista, kun ympärillämme on pyörinyt paljon faneja. Suuret odotukset tekevät tästä raskaampaa.

Olet alunperin Ranskasta. Kuinka päädyit yhteen niiden artistejen ja esiintyjien kanssa joita näemme täällä tänään?

Ihmiset ovat tulleet jokaiseen Decadanceen kerta toisensa jälkeen. Tapasin heidät kaikki tapahtumien yhteydessä; he tulivat katsomaan meininkiä ja päättivät haluavansa osallistua niiden tekemiseen. Yleisön hankkiminen tapahtumiin oli aluksi hankalaa; kohdeyleisö ei käynyt klubeilla. Gyarut kävivät klubeilla, mutta vain gyaruklubeilla. Goottiklubejakin oli, mutta ne ovat taas eri asia. Tapasin Kengon Yoyogi puistossa ja ehdotin hänelle Tokyo Decadancessa pistäytymistä. Hän tuli aluksi katsomaan tapahtumaa, mutta päätyi sitten esiintyjäksi. Kaikki esiintyjämme olivat aluksi vain asiakkaita, jotka tulivat katsomaan Tokyo Decadancea.

Tämä on suomalaisten ensimmäinen Decadance. Mitä he voivat odottaa illan osalta?

Täällähän on pelkkiä tyttöjä! Normaalisti esityksissämme käy paljon poikia mutta mitä olen lavalta käsin nähnyt; pelkkiä tyttöjä! Eivätkö suomalaiset pojat osaa tanssia? Minua se ei haittaa, mutta uskon, että SiSeN ja Kengo ovat harmissaan! (iskee silmää)

Suomessa tytöt tykkäävät ja pojat pelkäävät!
Olet drag queen, mikä inspiroi tyyliäsi?

En luonut Decadancen tyyliä itseäni, vaan esiintyjiä varten. Oma tyylini on erilainen, pidän ranskalaisesta muodista, ja haluaisin joskus pukeutua Decadancessa sen mukaisesti. Sitten kun ihmiset ovat oppineet ymmärtämään Decadancea, minun ei tarvitse enää pukeutua muiden mukaisesti.

Olet tehnyt yhteistyötä David Guettan kanssa. Millä tavalla ja kuinka sait mahdollisuuden tähän?

Olin 15-vuotias, Pariisissa, ja halusin ulkomaille. Esiinnyin drag-queeninä eikä Guetta tiennyt ikääni, ja pyysi minut mukaan ryhmäänsä. Hän piti erikoisesta tyylistäni ja siitä, että osaan tehdä monenlaisia asioita esiintyessäni.

Jos et työskentelisi musiikin parissa, mitä tekisit?

Haluaisin olla elokuvaohjaaja, mutta nykyisen tilanteeni huomioon ottaen tuottaminen olisi mielekästä. Teen nyt jo hieman tuottajan hommia; autan artisteja, kuten mukanamme olevaa Annaa. Tällä hetkellä työskentelen pääasiassa Tokyo Decadancen markkinoimisen parissa. Emme tee ainoastaan musiikkia; tottakai julkaisemme levyjä mutta suunnittelemme myös vaatteita, animaatioita, kuvia... kaikenlaista. Tästä johtuen olen todella kiireinen, minulla ei ole lainkaan vapaa-aikaa! Huomenna lähden aamulla Pariisiin ja Tokiossa minua odottaa tanssiryhmä johdettavana.





Araki Tomoe


Parodioit japanilaista televisiota, miksi?

Olen japanilaisessa televisiossa töissä. Silloin kun meillä ei ole kiertueita, työskentelen tv-juontajana. Teen lastenohjelmia.

Mitä tekisit ellet työskentelisi esiintyjänä?

Olen aina halunnut olla esiintyjä enkä haluaisi olla mitään muuta!







Haastattelijoina toimivat Tinga ja Katrin.


Kommentti Michiltä ja Cocolta Tokyo Decadancen aikana. Kommentti on valitettavasti japaniksi ilman tekstityksiä.




Yksilökuvat kuvannut Heikki Mitikka, videot Katrin.

Voita lippu Black:Listin ja exist†tracen keikalle!

Japanilaiset visual kei -yhtyeet Black:List ja exist†trace saapuvat Suomeen 12. lokakuuta.

JaME tarjoaa sinulle mahdollisuuden voittaa ilmaisliput itsellesi ja kaverillesi!

Osallistuminen on yksinkertaista. Voit osallistua lähettämällä yhteystietosi osoitteeseen katrin@jame-suomi.com. Sinun tulee myös vastata sähköpostissa kolmeen kysymykseen:

1. Minkä niminen on exist†trace:n basisti ja mitä sukupuolta hän edustaa?
2. Kuka on Black:Listin uusi vokalisti ja missä bändissä hän lauloi ennen?
3. Milloin Black:Listin kitaristi TOMOZO kävi Suomessa ensimmäistä kertaa?

Laita sähköpostiviestin aiheeksi sana "kilpailu".

vihje: vastaukset löytyvät kaikki JaMEn sivuilta.

Oikein vastanneista arvotaan kaksi voittajaa, jotka pääsevät keikalle yhden kaverin kanssa. Voittajat ja heidän valitut ystävänsä saavat ilmaislipun lisäksi oikeuden päästä jonon ohi!


Muistathan vastata kysymyksiin ja lähettää myös yhteystietosi meille. Tarvitsemme koko nimen (nickit eivät käy) ja aktiivisen sähköpostiosoitteen, jonka kautta kyselemme voittajien puhelinnumerot yhteydenottoja varten. Kilpailu päättyy 1.10. ja voittajille ilmoitetaan mahdollisesta voitosta muutaman päivän sisällä kilpailun päättymisestä. Kilpailu on päättynyt ja voittajille ilmoitettu voitosta!

- Kilpailun valvoja: karaiju / Katrin