Varmasti jokainen japanilaisen musiikin tapahtumiin osallistunut on havainnut asiaan vihkiytyneiden valtavan intohimon. Sivulliset kansalaiset ovat saaneet ällisteltäväkseen aina vain suurempia väkijoukkoja, ja itse Miyavikin kertoi hämmästyneensä nähtyään jonon pituuden ennen Tavastian-keikkaansa.
Meininki on kuin vapaapainiottelussa: värikkäitä kuteita ja hirveää huutoa. Voittaja on se, joka murskaa eniten luita. Oletko koskaan yrittänyt päästä conissa mangamyyjän pöydän luokse? Tai keikalla edes paitamyyntipisteeseen asti? Minä olen yrittänyt. Mutta en päässyt, koska siihen oli jo ehtinyt joku, joka oli havainnut omistavansa kyynärpäät ja rajattomasti aikaa samassa paikassa notkumiseen – eikä hänen täten tarvinnut enää ottaa muita huomioon.
Pohjois-Carolinan vanha laki määrittelee orgiat seuraavasti: seitsemän ihmistä suljetussa huoneessa jalat irti lattiasta. Mikäli seitsemän j-rockin kuuntelijaa tungettaisiin kapeaan käytävään tavoitteenaan päästä toiseen päähän, saataisiin siellä alta aikayksikön pystyyn pohjoiscarolinalaiset orgiat.
Miksi ”lajitovereita” pitää kohdella niin raa’asti ja mielipuolisesti? Osa näihin orgioihin osallistujista on vieläpä mukana vastoin tahtoaan: tarkoitus on vain nauttia musiikista, mutta joutuukin likistellyksi ja litistetyksi. Olisiko se jumalallisen intohimon ajamalta fanilta jotenkin pois, jos vieressäkin mahtuisi pitämään hauskaa? Tai jos joku muukin pääsisi jopa koskettamaan itse ihailun kohdetta, muusikkoa, jota on tullut katsomaan?
Osa tästä solistimullehetinyt-mentaliteetista selittyy varmasti osallistujien nuorella iällä. Suomalainen j-harrastajakunta on suureksi osaksi peruskouluiässä, ja itse alakulttuurikin on suosiostaan huolimatta vielä lapsenkengissä – jotka kaikessa söpöydessäänkin tahtovat murskata toisten varpaat.
Juuri tästä syystä keikkajonoissa ja coneissa kuitenkin kaivattaisiin pikaista herätystä. Tämänhetkinen sukupolvi on vastuussa siitä, millaiseksi tulevat tapahtumat muodostuvat – tai ääritapauksessa siitä, tuleeko niitä ollenkaan.
Kukkotappelut ovat laittomia. Jos eläinsuojelulaki kieltäisi myös ernutappelut, ei mitään julkisia yhteistapahtumia voisi enää järjestää. Mikään taho ei varmaankaan halua ottaa kontolleen alaikäisiä, jotka ryhmässä menettävät järkensä ja toisen jalkansa.
Ja vaikka tulevat konsertit olisivatkin turvattuja, tahtooko niihin kohta enää kukaan mennä? Jos j-harrastajien kokoontumiset tunnetaan kohta paikkoina, joissa saa vain salin täydeltä vihollisia ja mustan silmän, kuolee koko kuppikunta pian omaan sisäsiittoisuuteensa.
Eliöitten perimmäinen tehtävä on turvata lajinsa säilyminen. Älkää siis pitäkö huolta vain omista pyrkimyksistänne, vaan myös turvallisuudesta. Vai onko tarkoitus kenties hävittää j-harrastajat maan päältä ja mustelmien alle?
Teksti: Jimir
Tekstit
