torstai 16. lokakuuta 2008

Tutkimusmatkailua - Catsuomaticdeath Suomessa elokuussa 2008

Kun kuuntelee toiselta puolelta maapalloa peräisin olevaa musiikkia, löytää helposti vain sen, mikä on helpointa löytää. Japanilainen rock-musiikki on edelleen underground-ilmiö Suomessa. Kuuntelijakunnan ollessa pieni tilan valtaavat helposti ne, joilla on eniten resursseja käytettävissään. Tunnetuilla japanilaisyhtyeillä on takanaan suuret levy-yhtiöt, managerit ja vahvat taustajoukot. On helppoa valloittaa maailmaa, kun laivaa ohjaa ammattilainen.

Kaupallisuus on valtti, kun tavoittelee menestystä. Usein sillä on kuitenkin äärimmäisen rajoittava ja tasapuolistava vaikutus. Toki levy-yhtiöidenkin tavoitteena on tuottaa hyvää musiikkia, mutta monesti sen edelle nousee rahallinen tuotto. Musiikista syntyy ilmiö, jossa itse musiikilla on vain tärkeä sivurooli muiden elementtien joukossa - pukeutuminen ja ulkonäkö, logot ja oheistuotteet kuvaavat montaa bändiä tunnistettavammin kuin niiden musiikki.Kaupallisuus tekee musiikista kuitenkin myös kovin etäisen tuntuista. Artisti on levy-yhtiön tarkoin varjelema aarre, jota suurimmankin fanin on mahdotonta lähestyä. Tällainen lähes yli-inhimillinen idolius on toki kiehtovaa, mutta välillä kaipaa muutakin. Vaihtoehto on olemassa. Suurten levy-yhtiöiden ulkopuolella kukoistaa indies-musiikin kirjo. Indies merkitsee riippumattomuutta, muusikon vapautta toteuttaa luovuuttaan vapaana rajoittavista sopimuksista. Ajoittain tämä synnyttää todellisia aarteita.

Japanilaisen indies-musiikkiin tutustuminen täällä kaukana Suomessa on jo maantieteellistenkin syiden takia vaikeaa. Levymyynti ja kiertäminen ovat tehokkaimpia promootiokeinoja ulkomailla. Vapaus levy-yhtiöiden vaatimuksista merkitsee myös sitä, että niiden rahallinen tuki puuttuu. Levyjulkaisujen levittäminen maailmalle ilman tehokkaita markkinointiväyliä on käytännössä mahdotonta. Kiertäminen on kallista, ja kaiken maksaminen itse voi olla korkea kynnys.Kuulostaa unelmoinnilta matkustaa omin voimin kiertueelle toiselle puolelle maailmaa. Unelma on myös monelle japanilaisesta indies-musiikista kiinnostuneelle nähdä näitä bändejä Suomessa. Siksi iloinen, ja monessa suhteessa merkittäväkin, tapahtuma oli Catsuomaticdeathin kiertue Suomessa elokuun alussa.

Kiertue käsitti viisi keikkaa, joista kaksi oli ikärajattomia. JaME vieraili näistä kolmannella, sunnuntaina 3.8.2008 Gloriassa. Keikkaa edeltäneessä Catsuocon-tapahtumassa tunnelma oli hiljainen: aikaa kulutettiin animea katsellen ja myyntipöytien tuotteita tutkiskellen. Haastattelimme paikallaolijoita, ja yleinen tunnelma oli kiinnostunut: harva tunsi bändiä etukäteen, mutta nimenomaan mielenkiinto nähdä viimein jotain valtavirrasta poikkeavaa oli houkutellut paikalle.

Kahden suomalaisen lämppäribändin jälkeen oli Catsuomaticdeathin aika nousta lavalle. Kimonot, silinterihatut ja musiikki, josta bändi käyttää nimitystä ”occult grunge rock’n’roll”. Ei osannut odottaa, mitä oli tulossa, mutta varma oli siitä, että se oli nähtävä. Yleisöä oli paikalla hädin tuskin eturivin verran, mutta alkujännitys muuttui hämmentyneen yllättymisen kautta innostukseksi. Enimmäkseen englanninkieliset lyriikat eivät olleet ainoa asia, mikä erotti tämän keikan lukuisista muista japanilaisten yhtyeiden keikoista, joita Suomessa on nähty. Yksi itselleni selkeimmin välittyneistä tunteista oli rehellisyys: sekä bändi että yleisö oli paikalla musiikin tähden. Fanituksen äärimmäisyyksien puuttuessa pystyi keskittymään keikkakokemuksesta nauttimiseen. Kun ei juuri tuntenut bändiä tai sen musiikkia etukäteen, tunnelmassa oli vahvana eräänlainen spontaanius, löytämisen riemu. Nimenomaan tästä johtuen ainakin itselleni jäi keikasta erittäin positiivinen olo: tulin paikalle uteliaana ilman ennakko-odotuksia ja päädyin äärettömän iloisesti yllätetyksi. Saman koki moni muukin paikalla ollut.

Catsumaticdeathissa arvostusta herättää juuri rehellisyys. Bändi ei yritä olla muuta kuin se on, ja tämä välittyi yleisöön. Roolien puuttuminen teki keikasta ja yhtyeestä helposti lähestyttävän, avoimen. Keikan jälkeen oli vaikea kuvitella, että oli todellakin tutustunut yhtyeeseen vain reilua tuntia aikaisemmin. Tunne oli samanlainen kuin uuden ystävän löytäminen: kun tapaa oikeanlaisen ihmisen: tunnin keskustelun jälkeen tuntuu kuin olisi tuntenut tämän ikuisuuden. Monen toive on, että tämä ei jää tähän. Catsuon kaltaisia pieniä aarteita Japanista löytyy paljon, ja kuten tämän bändin yhteydessä huomaa, omalla aktiivisuudella on valtava merkitys. Ei tarvitse tyytyä ihmettelemään, jos haluaa näyttää maailmalle jotain suurta.

JaME kiittää Catsuomaticdeathia, ohjelmatoimisto Flamin’ Kyllikkiä sekä kaikkia muita, jotka tekivät tämän mahdolliseksi.

Teksti & kuvat: Maija Haka (fvea)

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

En voisi enempää yhtyä artikkeliin.