maanantai 13. huhtikuuta 2009

Jrockin lieveilmiöt: Fanart

JaME Suomi aloittaa blogissaan uuden sarjan, joka keskittyy jrockin luomiin mielenkiintoisiin lieveilmiöihin. Paneudumme postauksissa muun muassa niin fanartin, cosplayn kuin fanfictioninkin maailmaan ja saamme kattavasti kuulla näistä aiheista harrastajien näkökulmasta. Haastateltavat on poimittu suomalaisen jrock-foorumi Lost and Foundin käyttäjäryhmästä ja tahdommekin kiittää foorumin ylläpitoa kannustavasta yhteistyöstä.

Fanart

Yleensä fanartilla eli fanitaiteella tarkoitetaan itse tehtyä, mutta fanituksen kohdetta esittävää tai siihen pohjautuvaa kuvataidetta. Jrock-fanart on siis käytännössä useimmiten suosikkibändien jäsenten muotokuvien piirtämistä tai maalaamista. Mukaan lasketaan tietenkin myös bändeistä piirretyt sarjakuvat, jotka ovatkin jrock-fandomissa melko suosittuja vahvan japanilaisen fanisarjakuvaperinteen vuoksi. Fanitaiteena voidaan pitää myös kuvankäsittelyyn pohjaavia teoksia, kuten internetsivustojen ulkoasuja, työpöydän taustakuvia sekä blogeissa ja foorumeilla käytettäviä ikoneja. Lisäksi mukaan ovat tulleet macrot, joissa kuviin lisätään humoristisia tekstejä.

Fanitaide on suosittu ja monimuotoinen harrastus, jolla on tekijöilleen monenlaisia merkityksiä. Joillekin sillä on sosiaalista arvoa, sillä fanitaidetta tehdään usein lahjaksi muille, jotkut kokevat fanitaiteen tekemisen olevan heille itseilmaisun ja taiteen tekemisen kanava, joillekin se on ennen kaikkea hauska ajanviete.

-----

Haastattelimme hämeenlinnalaista Emmi Nisumaata, 19, joka on pitkäaikainen jrockiin keskittynyt fanart-taiteilija. Lost and Foundissa hän julkaisee fanartia nimimerkillä shunshun.

Kauanko olet harrastanut fanitaiteen tekemistä? Mistä sait kimmokkeen sen aloittamiseen?
- Jos Disney -piirrettyhahmot lasketaan fanitaiteeksi, niin 4-vuotiaana – Ariel oli suosikki. Muutoin joskus 7- ja 8-vuotiaana, piirtelin Spice Girlsejä suurella innolla. Ehkä ns. "harjaantuneempi", mallista piirretty fanitaide astui kuvaan 14-vuotiaana, kun piirsin yhden, myös nykyisen, suosikkibändini laulajan, Enochian Crescentin Sister Wrathin.

Keitä piirrät ja miksi?
- Nykyään, kadotettuani mielikuvituksekkaan inspiraationi, piirrän lähinnä mallista. Yleensä omia suosikkiartistejani, jotka ovat pääosin japanilaisia. Olen piirtänyt myös vanhempieni kuvat ja joskus harvoin tonttuilen jotain hetken mielijohteesta paperille – mutta ne jäävät usein luonnosasteelle.

Yleensä en pidä töitäni itse, koska, jostain käsittämättömästä syystä, ne eivät silloin ikinä onnistu. Joten yleensä pyrin lähettämään/lahjoittamaan työni itse artistille tai lahjon niillä ystäviäni. Minusta on kiva vangita kasvoja paperille ja katsoa sitä prosessia. Lisäksi lahjojen antaminen ei ole koskaan ollut näin ”helppoa”.

Millä tekniikoilla teet työsi?
- Yleensä käytän sekaisin lyijykyniä ja täyslyijykyniä (grafiikkakyniä). Skaala vaihtelee 5H:sta 9B:hen.

Käytän myös akvarellivärejä ja toisinaan niiden kanssa mustetta ja joskus heittäytyessäni villiksi olen käyttänyt jotain 0,1cm vedenkestävää mustekynää. (esim. tehdessäni akvarellin Vidollin basistista, Ramesta, käytin sitä pienen kokonsa vuoksi hatun verkkosomisteisiin.)

Ai niin, ja paljon pyyhekumeja, mieluiten teräväreunaisia – teroittimia unohtamatta.

Kumpi on fanartissa tärkeämpää: fanitus vai taiteen tekeminen?
- Jaa-a, kai se riippuu ihmisestä. Minun kohdallani ehkä se taide itsessään, vaikka teenkin vain kuvajäljennöksiä. Yleensä siirrän fanittamisen omaan lokeroonsa ja taiteilun omaansa. Enpä ole muuten kertaakaan piirtäessäni edes ajatellut, että "Jestas, siihen tulee Kyo", en myöskään sinänsä valitse aina ehdottomia suosikkiartistejani. Ehkä sellaisia, joita jossain määrin ihailen, sellaisia, joilla on jännittävät kasvot. Jos eteen lyötäisiin joku ihan tuntematon artisti, niin en ole varma olisiko lopputulos niin hyvä, jos henkilö ei merkitse minulle mitään, tai en tiedä hänestä kuin nimen.

Onko töilläsi jokin muukin viesti tai tarkoitus kuin esittää esikuviasi? (Teetkö niitä näytteinä piirtäjäntaidoistasi, pyritkö johonkin taiteelliseen päämäärään, haluatko välittää tarinoita tai jonkinlaisia arvoja niiden kautta jne.?)
- Koska ne ovat tosiaan mallista tehtyjä jäljennöksiä, niin suurimmaksi osaksi ne ulkonäöltään ovat sitä itseään. Mutta koska jokainen tekee virheitä, enkä minäkään ihmeisiin pysty, niin siellä on aina jotain omaa mukana. Jos ne olisivat pelkkiä taidonnäytteitä niin ehkä piirtäisin jotain maisemakuvia ja myisin niitä kalliilla netissä. En ehkä sanoisi, että suoria tarinoita, mutta haluan välittää ihmisiä. Olkootkin idoleita, japanilaisia muusikkoja, yms., jokaisella on ainutlaatuiset kasvot. Ehkä siinä on jokin pieni idea yrittää herättää niitä kaksiulotteisesti henkiin ja väkertää niihin jotain inhimillistä – koska minä olen vain ihminen, niin mukana on aina minua, estetiikantajuani ja motoriikkaani.

Jos niillä tahdon jotain oikeasti kertoa on se henkilökohtainen merkitys. Se, kun voin lähettää työn artistille tai antaa sen jopa käteen, minulle tulee hyvä olo siitä, että voin tehdä tärkeitä ihmisiä iloiseksi. Uskon, että kaikki, jotka ovat joskus saaneet fanartia itsestään, ovat olleet otettuja. Pinnistämällä kaikki mahdolliset taitoni paperinpalaan on ehkä jonkinlainen hupsu tapa pyrkiä näyttämään kuinka paljon minä arvostan joitain ihmisiä. Sama pätee idolien lisäksi ystäviin, sillä annan tekeleitäni usein lahjaksi, se miksi piirrän heille artistin johtuu siitä, että se on helpohko lahja, josta he taatusti pitävät.

Kuinka tärkeä osa elämääsi j-rock ja fanart ovat? Paljonko käytät niihin aikaa?
- Ensimmäinen vie enemmän tunteja kuin vuorokaudessa on, tilin saldosta puhumattakaan. Toinen jää esim. työn ja opiskelun takia hieman vähemmälle, mutta joskus on pakko päästä purkautumaan ja sutaista jonkun lärvi.

Jälkimmäinen puolestaan: aivan liian kauan! Yleensä töissä menee joku 18-35 tuntia. Pelkästään luonnostelu ja alkuräpellykset vievät yleensä sen 2 tuntia. Yleensä teen niitä jossain 5-8 tunnin pätkissä. Kumitan kaiken vähintään kahteen kertaan, en aina kerralla, mutta pienissä osissa ja teen kohtia uudelleen, koska mikään ei kelpaa. Ajan käyttöön vaikuttaa se, että teen mielelläni pieniä kuvia, koska niitä voi katsoa lähempää ilman, että niissä näkyy paperin elävä rakenne ja kynänjälki ja lisäksi pipertäminen on helkkarin kivaa. Mikäpä olisi lystimpää kuin tehdä minimaalisia silmäripsiä tai takahampaiden paikkoja avoimeen suuhun yksi kerrallaan!

Missä julkaiset töitäsi? Onko julkaiseminen tärkeää harrastuksessasi?
- Tällä hetkellä neljällä sivustolla: Myspace, Irc-Galleria, DeviantArt, Lafi. Ei se nyt niin erityisen tärkeää ole. Deviantissa saa kivasti rakentavaa palautetta, muut ovat ihan yleistä brassailua olennaisen ohessa.


Onko sinulla omia suosikkitaiteilijoita tai muita esikuvia piirtämisen suhteen?
- Yleensä ottaen Salvador Dali näin perinteisesti, Akseli Gallen-Kallela (olenpa tylsä), sitten tykkään Jean Cocteaun muutamista piirroksista, joita hän julkaisi eräässä novellissaan. Myös joitain tavallisia ihmisiä, jotka ovat julkaisseet fanartiaan jossain, vaikkakin olen jokaiselle minua paremmalle harvinaisen kateellinen ja toivoisin pystyväni samaan.

Millaista on hyvä fanart?
- Sitä on aika monenlaista. Sellainen, joka on tehty fiiliksellä, sellainen, josta välittyy se, että on oikeasti ollut tunnetta ja yritystä mukana. Tekniikka ei ole kuitenkaan kaiken a ja o, vaan se, että välität siitä mitä teet ja yrität, koska arvostat jotakuta. En ehkä itse syty, jos on vain vedetty pörröinen tukka, kilo meikkiä ja musta mekko, ja siinä on meillä Mana, ellei siinä ole mitään muuta kuin ne perustiedot – vaikka se olisi kovin taitava teknisesti. Jos se on juuri yhdentekevänoloinen ja siitä puuttuu se tunnelma. Joo, hyvä fanart on minusta sellaista, missä on vaivannäköä ja tunnelmaa. Sellaista, mikä tuo mielikuvia, voi aistia jotain niistä: ahdistavuutta, lämpöä, raivoa, kylmyyttä, iloa, estetiikkaa, harmoniaa. Jos tuntuu siltä, että se tyyppi hyppää kimppuun sieltä paperista, tai jos ne tuo mieleen vaikka vuodenajan, kuvitellun filmipätkän aivoihin tai muiston.


Teksti: Amber (JaME Suomi)
Kuvat: Emmi Nisumaa

Ei kommentteja: